Työaikatutkimukset ovat paikallaan ja arvokkaita. Mutta analyysissa ei saisi jäädä siihen, että kauhistellaan hukan suurta määrää. Mukaan pitäisi kytkeä ehdottomasti työsaavutus, ja sitten määrittää tavoitetaso, joka edes teoriassa olisi mahdollista saavuttaa ilman ylenpalttista hosumista kehittämällä työjärjestelyjä ja suunnittelemalla työt hyvin.

Tämän katastrofin edessä herää kysymys, osataanko Suomessa ollenkaan rakentaa tai korjata. Kaiken keskellä kannattaisi kiinnittää huomio erääseen kiinteistökannan osa-alueeseen, elinkaarimallilla toteutettuihin kouluihin.

Tahtiaikatuotannon haasteena on, että olemme rakentaneet alan täyteen esteitä hyvälle työnsuunnittelulle ja järkevälle toiminnalle; jäykät urakkasopimukset, ammattikuntarajat, pirstaloitunut hankeprosessi, nykyinen toimintakulttuuri. Tahtiaikataulu on teoriassa helppo tehdä, mutta sen vienti käytäntöön on vaikeata, koska jokaisen työntekijän on aidosti tiedettävä, mitä milläkin hetkellä on saatava aikaiseksi, ja sitä on tehtävä kurinalaisesti eikä mitään muuta.

Julkaistu Rakennuslehdessä 22.10.2018 Rakennushankkeiden toteutusmuodoissa vallitsee tällä hetkellä historiallinen sekaannus. Pakkaa ovat sekoittaneet uudet yhteistoiminnalliset toteutusmuodot, jotka hakevat vielä paikkaansa. Samalla YSEn periaatteita muutellaan urakkapapereissa ja yritykset tehtailevat omia sopimusmallejaan. Tarjolla on erilaisia yhteistoimintamalleja, jotka voivat olla mitä tahansa – yleensä pohjimmiltaan perinteisiä projektinjohtourakoita joillain lisämausteilla. On muunnoksia KVR-urakoista, joissa tilaaja haluaa ohjata suunnittelua, mutta