Työaikatutkimukset ovat paikallaan ja arvokkaita. Mutta analyysissa ei saisi jäädä siihen, että kauhistellaan hukan suurta määrää. Mukaan pitäisi kytkeä ehdottomasti työsaavutus, ja sitten määrittää tavoitetaso, joka edes teoriassa olisi mahdollista saavuttaa ilman ylenpalttista hosumista kehittämällä työjärjestelyjä ja suunnittelemalla työt hyvin.
Salmiconin sivuille on ensimmäistä kertaa koottu kohtuullisen kattava otos kirjoituksistani, ja suuri osa niistä julkaistaan ensimmäistä kertaa sähköisessä muodossa. Näkökulmana kaikissa kirjoituksissa on vahvasti rakentamisen kehittyminen ja kehittäminen, mikä luonnollisesti on ollut omaa sydäntä lähellä tehtyäni käytännössä koko urani rakentamisen kehittäjänä niin tutkijana, konsulttina kuin organisaatioiden sisäisenä kehittäjänä tai kehittämisen johtajana.
Tämän katastrofin edessä herää kysymys, osataanko Suomessa ollenkaan rakentaa tai korjata. Kaiken keskellä kannattaisi kiinnittää huomio erääseen kiinteistökannan osa-alueeseen, elinkaarimallilla toteutettuihin kouluihin.
Tahtiaikatuotannon haasteena on, että olemme rakentaneet alan täyteen esteitä hyvälle työnsuunnittelulle ja järkevälle toiminnalle; jäykät urakkasopimukset, ammattikuntarajat, pirstaloitunut hankeprosessi, nykyinen toimintakulttuuri. Tahtiaikataulu on teoriassa helppo tehdä, mutta sen vienti käytäntöön on vaikeata, koska jokaisen työntekijän on aidosti tiedettävä, mitä milläkin hetkellä on saatava aikaiseksi, ja sitä on tehtävä kurinalaisesti eikä mitään muuta.
Entä jos käytössäni olisi älyranneke, jonka ansiosta vältyn menemästä kunnan rakennusbyrokraattien puheille, kun tarvitsen rakennuslupaa. Sen sijaan minulta kysyttäisiin, miten voin olla avuksi ja mitä tarvitsen?
Se, että joitain toimintoja tehdään uusilla työkaluilla enemmän tai vähemmän tietokoneavusteisesti, ei ole disruptiota. Edes tietomallin eli BIMin käyttöönotto ei ole itse prosessiin juurikaan vaikuttanut, edelleen suunnitelmat tulevat työmaalle myöhässä ja täynnä virheitä.
Julkaistu Rakennuslehdessä 22.10.2018 Rakennushankkeiden toteutusmuodoissa vallitsee tällä hetkellä historiallinen sekaannus. Pakkaa ovat sekoittaneet uudet yhteistoiminnalliset toteutusmuodot, jotka hakevat vielä paikkaansa. Samalla YSEn periaatteita muutellaan urakkapapereissa ja yritykset tehtailevat omia sopimusmallejaan. Tarjolla on erilaisia yhteistoimintamalleja, jotka voivat olla mitä tahansa – yleensä pohjimmiltaan perinteisiä projektinjohtourakoita joillain lisämausteilla. On muunnoksia KVR-urakoista, joissa tilaaja haluaa ohjata suunnittelua, mutta …
Tarvitaanko rakennusalalla toteutusmuotopoliisia? Read More »
Supernopeita, alle kuukauden mittaisia putkiremontteja on yritetty saada markkinoille useampaan otteeseen – ensin tekniseen menetelmään perustuvaa Consti Ideal -menetelmää ja sitten Firan kahden viikon putkiremonttia. Korjausrakentaminen-lehden kesällä 2018 tekemän katsauksen perusteella ne eivät näyttäisi tehneen läpimurtoa, mutta hyvä uutinen on se, että aikataulut ovat yleisesti nopeutuneet.
Monet suuret kiinteistönomistajat ja kunnat ovat aktivoitunut hoitamaan sisäilmaongelmia. Myös poliitikot ovat heränneet. Käytännön esimerkkejä ja toimintamallejakin löytyy runsain mitoin.
Rakentamisessa kaivataan selkeästi muutoksia, kun päivittäin saamme lukea asiantuntijoiden pohdintoja siitä, millaisia käyttämättömiä kehityspotentiaaleja alalla on, noin kauniisti sanottuna. Miten saisimme puheet muutettua teoiksi ja muutokset etenemään?
