Alalla on herännyt kysymys, miten alliansseissa hyviksi koettuja toimintatapoja saisi levitettyä pienempiin hankkeisiin ja myös pienemmät toimijat mukaan hankkeiden ytimiin toimintaansa kehittämään.
Yhdessä asetettu tavoitekustannus on luotettavampi arvio lopullisista kustannuksista kuin saatu urakkatarjous
Työaikatutkimukset ovat paikallaan ja arvokkaita. Mutta analyysissa ei saisi jäädä siihen, että kauhistellaan hukan suurta määrää. Mukaan pitäisi kytkeä ehdottomasti työsaavutus, ja sitten määrittää tavoitetaso, joka edes teoriassa olisi mahdollista saavuttaa ilman ylenpalttista hosumista kehittämällä työjärjestelyjä ja suunnittelemalla työt hyvin.
Tämän katastrofin edessä herää kysymys, osataanko Suomessa ollenkaan rakentaa tai korjata. Kaiken keskellä kannattaisi kiinnittää huomio erääseen kiinteistökannan osa-alueeseen, elinkaarimallilla toteutettuihin kouluihin.
Tahtiaikatuotannon haasteena on, että olemme rakentaneet alan täyteen esteitä hyvälle työnsuunnittelulle ja järkevälle toiminnalle; jäykät urakkasopimukset, ammattikuntarajat, pirstaloitunut hankeprosessi, nykyinen toimintakulttuuri. Tahtiaikataulu on teoriassa helppo tehdä, mutta sen vienti käytäntöön on vaikeata, koska jokaisen työntekijän on aidosti tiedettävä, mitä milläkin hetkellä on saatava aikaiseksi, ja sitä on tehtävä kurinalaisesti eikä mitään muuta.
Julkaistu Rakennuslehdessä 22.10.2018 Rakennushankkeiden toteutusmuodoissa vallitsee tällä hetkellä historiallinen sekaannus. Pakkaa ovat sekoittaneet uudet yhteistoiminnalliset toteutusmuodot, jotka hakevat vielä paikkaansa. Samalla YSEn periaatteita muutellaan urakkapapereissa ja yritykset tehtailevat omia sopimusmallejaan. Tarjolla on erilaisia yhteistoimintamalleja, jotka voivat olla mitä tahansa – yleensä pohjimmiltaan perinteisiä projektinjohtourakoita joillain lisämausteilla. On muunnoksia KVR-urakoista, joissa tilaaja haluaa ohjata suunnittelua, mutta …
Tarvitaanko rakennusalalla toteutusmuotopoliisia? Read More »
Yksi allianssimallien sudenkuoppa on se, että allianssiosapuolten kesken luodut yhteiset tavoitteet ja kannustimet eivät välity aliurakoitsijoiden sopimuksiin. Kun allianssin osapuolet käyttävät Big Room -toimintaa, yhteisiä workshoppeja ja visuaalisia johtamistyökaluja, aliurakoitsijat jäävät tästä kaikesta helposti ulkopuolelle.
Kuitenkin juuri virtaus on se tulppa, jonka odotetaan avaavan padot tuottavuuden kehittämiselle. Pelkkä esivalmistus, tai hyväkin perinteiseen tuotantotapaan nojautuva suunnittelu, eivät ole tuottaneet ratkaisevaa kehityshyppäystä. Mutta kun nämä yhdistetään virtaukseen, voidaan olla suuren oivalluksen äärellä.
Epätoivoon ei ole syytä, sillä alalla on pitkästä aikaa tapahtumassa monia asioita, joista saattaa olla apua tuottavuusongelmaan. Selkeä läpimurto ja käänne tuottavuuden nostamisessa on tosin vielä näkemättä.
Yliopistojen tavoitteena on yhdistää korkeatasoinen koulutus kansainväliseen tutkimukseen. Näkemykseni on, että kumpikin päämäärä edellyttää aktiivista yhteistyötä yritysten kanssa, etenkin kun puhutaan tuotannollisesta tutkimuksesta. Tieto ei lisäänny vain tutkijapiireissä liikkumalla vaan käytännön sovellutukset ja niistä saatu aineisto toimivat parhaana tutkimusmateriaalina.
