Pääasia että touhutaan

Työaikatutkimukset ovat paikallaan ja arvokkaita. Mutta analyysissa ei saisi jäädä siihen, että kauhistellaan hukan suurta määrää. Mukaan pitäisi kytkeä ehdottomasti työsaavutus, ja sitten määrittää tavoitetaso, joka edes teoriassa olisi mahdollista saavuttaa ilman ylenpalttista hosumista kehittämällä työjärjestelyjä ja suunnittelemalla työt hyvin.

Blogihistoriaa

Salmiconin sivuille on ensimmäistä kertaa koottu kohtuullisen kattava otos kirjoituksistani, ja suuri osa niistä julkaistaan ensimmäistä kertaa sähköisessä muodossa. Näkökulmana kaikissa kirjoituksissa on vahvasti rakentamisen kehittyminen ja kehittäminen, mikä luonnollisesti on ollut omaa sydäntä lähellä tehtyäni käytännössä koko urani rakentamisen kehittäjänä niin tutkijana, konsulttina kuin organisaatioiden sisäisenä kehittäjänä tai kehittämisen johtajana.

Uutta tuotantokulttuuria luomassa – vai paluu vanhaan?

Tahtiaikatuotannon haasteena on, että olemme rakentaneet alan täyteen esteitä hyvälle työnsuunnittelulle ja järkevälle toiminnalle; jäykät urakkasopimukset, ammattikuntarajat, pirstaloitunut hankeprosessi, nykyinen toimintakulttuuri. Tahtiaikataulu on teoriassa helppo tehdä, mutta sen vienti käytäntöön on vaikeata, koska jokaisen työntekijän on aidosti tiedettävä, mitä milläkin hetkellä on saatava aikaiseksi, ja sitä on tehtävä kurinalaisesti eikä mitään muuta.

Mikä on rakennuksen arvo?

Jos kaikkien rakennusprojektien tavoitteena olisi maksimoida arvon tuotto ja sen mittaamiseen olisi käypiä menetelmiä, voisimme asettaa rakennushankkeille tavoitteita, jotka perustuisivat arvon tuottoon – eikä pelkästään kustannuksiin. Se avaisi kokonaan uusia tapoja kannustaa eri osapuolia toimimaan projekteissa, mikä ennen pitkää mullistaisi nykyiset liiketoimintamallit ja hankeprosessit.