Kirjoitettu kesäkuussa 2017 – en pysty jäljittämään missä julkaistu aikaisemmin, jos on.
Koulujen ja muiden julkisten rakennusten sisäilmaongelma on paisunut niin suureksi, että hallitus on päättänyt julistaa asian ratkaisemiseksi Terveiden tilojen vuosikymmen –ohjelman. Syitä tilanteeseen löydetään niin rakentamisesta, ylläpidosta kuin käytöstäkin. Edes korjaamalla eivät ongelmat aina poistu, vaan kouluja ehdotetaan purettaviksi. Kaiken lisäksi myös väistötilat homehtuvat!
Tämän katastrofin edessä herää kysymys, osataanko Suomessa ollenkaan rakentaa tai korjata. Kaiken keskellä kannattaisi kiinnittää huomio erääseen kiinteistökannan osa-alueeseen, elinkaarimallilla toteutettuihin kouluihin.
Kyseessä on toteutusmuoto, jossa sama yksityinen toimija vastaa koulun suunnittelusta, toteuttamisesta ja ylläpidosta 20-25 vuoden ajan. Kunta siis vain käyttää tiloja ja hankkii tavallisesti käyttäjäpalvelut, kuten ruokailun, itse. Elinkaarimallilla on rakennettu ja korjattu kouluja, päiväkoteja ja niihin liittyviä muita tiloja kuten uimaloita tai liikuntatiloja noin 15 vuoden ajan useita kymmeniä, joten kokemuksia on.
Näiden koulujen ongelmista olisimme varmasti saaneet lukea lehdistä, jos niitä olisi merkittävästi ollut. Mutta niin ei ole käynyt, vaan vastuutaho on kyennyt estämään ongelmien syntymisen hyvällä suunnittelulla, rakentamisella ja ylläpidolla tai ainakin reagoinut ongelmiin nopeasti ja korjannut vauriot ennen kuin ne ovat päässeet laajenemaan.
Elinkaarimallin toimiminen osoittaa, että halutessamme osataan rakentaa, ylläpitää ja ohjata käyttöä. Oleellisia ovat selkeät vastuut, aktiivinen ylläpito sekä kannusteet, joilla ohjataan toimimaan oikein. Ongelma ei siis ole niinkään tekninen osaaminen kuin nykyinen toimintamalli, jossa vastuu pirstaloituu, ylläpitorahat valuvat muihin tarkoituksiin ja oikean käytön perään ei katso kukaan.
Elinkaarimalli on toimiva tapa ratkaista kiinteistöjen terveysongelmia, mutta sekin on vaikeuksissa. Malli on pitkään kärsinyt tarjonnan vähyydestä, sillä hankkeita on käytännössä tehnyt vain muutama suuri rakennusliike, joista niistäkin kaksi päätti juuri fuusioitua. Uusia tulijoita on karsinut vaadittava laaja osaaminen, korkeat tarjouskustannukset ja yksipuoliseksi koettu riskinkanto.
Ratkaisuna tähän voisi olla toisen hyviä kokemuksia keränneen toteutusmuodon, allianssimallin, yhdistäminen elinkaarimalliin. Se toisi mukanaan tasapuolisemman riskinjaon, joustavuutta tulevia muutoksia varten ja kevyemmän hankinta- ja sopimusmallin.
Mallia on itse asiassa alettu jo kokeilla esim. Tampereen raitiotieallianssissa ja eräiden kaupunkien ylläpitourakoissa. Kaikki elementit täysimittaiseen elinkaariallianssiin myös talopuolella ovat siis olemassa, kunhan joku hankintayksikkö ottaa ensimmäisen askeleen.
Syyt homeongelmaan ovat monisyiset ja kussakin tapauksessa luultavasti omanlaisena. Taustalla vaikuttaa kuitenkin nykyinen hankinta- ja toteutusmalli, jossa vastuuta vieritellään osapuolelta toiselle ja kokonaisuuden toiminnasta huolehtiminen unohtuu. Jos toimintamalli on tiedostettu ongelma, toimenpiteet pitäisi keskittää sen uudistamiseen. Elinkaariallianssilla voitaisiin päästä aitoon yhteistyöhön ongelmien ratkaisemisessa, eikä aikaa tarvitsisi käyttää keskinäiseen riitelyyn syistä ja seurauksista.