Kaikkien yhteisenä päämääränä on varmastikin pelastaa maailma ilmastonmuutokselta ja hiilidioksidipäästöjen vitsaukselta. Sen perusteella tuntuisi olevan mahdollista sopia toimenpiteistä, jotka tämän tavoitteen toteuttavat mahdollisimman kustannustehokkaasti. Mutta siitä ongelmat vasta alkavat.
Tämä on huonoin mahdollinen aloitus myyntipuhelulle, jollaisia jokainen yrityksissä IT-asioista vastaava joutuu vastaanottamaan 3-5 päivässä. Jos oikein heikoksi menee, soittaja ei edes pysty kertomaan mistä on tarkoitus keskustella, koska hän on vain myyntijohtajan tai konsultin puolesta soittava assistentti tai ulkoistettu soittelija. Tapaamiselle lämpeneminen ei ole kovin todennäköistä.
Kasvihuonepäästöjä vähentävistä toimenpiteistä esitetään kyllä monenlaisia skenaarioita, joissa esitetään saavutettavia säästöjä energiassa ja parhaimmillaan jopa itse päästöissä. Mutta kyllä insinööri vaatisi päälle myös yhden lisätiedon, jota on totuttu valintatilanteissa käyttämään: rahan. Mitä se ja se toimenpide maksaa, ja kuka ne kustantaa?
Kun tulen paikalle, sängyn päällä makaa valikoima eri-ikäisiä kännyköitä kuoret ja akut irrotettuina, kuin preparoidut sammakot. Isä on vaihdellut muistikorttia kännykästä toiseen aina sen mukaan mikä milloinkin sattuu toimimaan.
Mikä oikeastaan on se himo, joka saa ihmiset haluamaan viettää mahdollisimman suuren osan elämästään työpakoilla, joissa useimmat eivät edes viihdy? Tulojen menetyksestäkään ei ole kysymys, koska kansantuote saadaan automaation avulla hyvälle tasolla vähemmälläkin työvoimalla. Kysymyksessä ei siis ole tulojen hankkimis- vaan jakamisongelma.
