Yhteistyö ei ole vain voimasana

Julkaistu Korjausrakentaminen -lehdessä 2/2016

Tein 1990-luvulla tutkija-aikoinani kartoituksen rakennusyrityksissä siitä, mikä kuvaa johdon mielestä onnistunutta rakennusprojektia. Yksi asia nousi ylitse muiden; hyvä ja toimiva yhteistyö oli monen mielestä varmin merkki kaikkien osapuolten kannalta onnistuneesta rakennushankkeesta.

Tilanne on tuskin muuttunut niistä päivistä. Yhä monimutkaisemmat rakennukset erilaisine järjestelmineen korostavat entisestään yhteistyön tärkeyttä. 

Yhteistyötä ylistetään säännöllisesti yritysten arvoissa, juhlapuheissa ja projektiesittelyissä. Alan toimintakulttuuria muokkaavat uudet toteutusmuodot on nimetty tavoiteltavan ominaisuuden mukaan yhteistoimintamalliksi tai yhteisvastuumalliksi.

Periaatetasolla toimivan yhteistyön eduista ollaan yhtä mieltä. Kukaan ei tosissaan usko, että yhden menestys on toiselta pois. Hyvä yhteistyö ei tarkoita kaikessa periksi antamista vaan sitä, että asioita ratkotaan faktojen pohjalta, toisia kunnioitetaan ja projektin etu nostetaan oman lyhytnäköisen edun edelle.

Jo käytöstavat auttavat

Miksi sitten käytännön tasolla vallitsee usein riitaisa, toisia syyttelevä ja aggressiivinen toimintakulttuuri? Kun alan ulkopuoliset ihmiset tulevat rakennusalalle töihin, heille on shokki jo perustavien käytöstapojen puute. 

Konfliktinalkuihin suhtaudutaan varmuuden vuoksi kuin taisteluun. Hyökkäys on paras puolustus ja toisia halventava käytös normi. Huudetaan ja käytetään voimasanoja.

Urakoitsijan mielestä syyllinen on suunnittelija, suunnittelijan mielestä rakennuttaja ja rakennuttajan mielestä kaikki muut. Tilaaja on ihmeissään, kun tavoitteet unohtuvat, osapuolet torailevat keskenään ja kantavat tilaajalle murheitaan.

Ei tämä ole tietenkään koko totuus. Hyvääkin toimintaa mahtuu joukkoon. Liikkeellä on jopa voimia, jotka haluavat murtaa rakennusalan kyseenalaisen kunniakkaita perinteitä. 

Sopimuksiin ja toteutusmuotoihin sisältyviä rakenteellisia ristiriitoja pyritään muuttamaan yhteistoimintamalleilla. Kilpailutuksia tehdään enenevässä määrin laadullisilla ja neuvottelumenettelyillä. Niillä vaikutetaan osapuolten valintaan ja luodaan perusta yhteistyölle jo hankintavaiheessa. 

Edellytyksiä alkaa siis olla, mutta entä itse toiminta? Miksi se jää usein juhlapuheiden ja hurskaiden toiveiden tasolle?

Yhteistyötä voi johtaa

Yhteistyö ei ole mitään pehmohöttöä. Sitä ei voi työntää syrjään, kun raa’at rakentajat astuvat kehiin, koska se vaikuttaa konkreettisesti moneen asiaan; siihen, miten projektissa työskentelevät kokevat työnsä ja siihen, mitä hankkeen rahassa, ajassa ja laadussa mitattavat tulokset ovat. 

Yhteistyötäkin pitää johtaa systemaattisesti, ihan kuten muitakin työmaan toimintoja. Tähän on hyviä menetelmiä ja työkaluja käytettävissä. Kaikkien osapuolten yhteisessä aloitustyöpajassa voi tiedottaa tilaajan tavoitteista niin, että kaikki projektiin osallistuvat ne ymmärtävät.

Big Room on sellaisenaan heikosti soveltuva pikkuprojekteihin. Vaikka projektin asioita käsiteltäisiin vain sovittuina ajankohtina yhteisessä projektitilassa, se ajaa lähes saman asian. Sitä täydentävät seinätauluilla tehtävät aikataulusuunnitelmat, edellytyksiä varmistava esteloki ja muut visuaaliset, yhteistyötä ja viestintää edistävät työkalut.

Tavoitteena projektikulttuurin muutos

Tästä voisi jatkaa eteenpäinkin. Miksi tehdä jokaiselle osapuolelle omat projektisuunnitelmansa, aikataulunsa ja laadunvarmistussuunnitelmansa, kun ne voisi laatia kaikille yhteisesti? 

Laadunvarmistuksessa on suotta monikerroksisuutta; se on myös resurssien tuhlausta. Mitä jos viranomaisen, rakennuttajan ja urakoitsijan laadunvarmistus yhdistettäisiin prosessiksi, joka täyttää kaikkien tarpeet? Yhteinen tavoitehan on saada laatuvirheet pois.

Kaiken pohjalla ovat johtamis- ja ihmissuhdetaidot, mutta tällä saralla on kaikkein vaikeinta edistyä. Hyvän pohjan luo rakenteellisten yhteistyön esteiden poisto ja se onnistuu käyttämällä systemaattisesti yhteistyömenetelmiä. 

Rinnalla pitäisi kehittää projektikulttuuria ja henkilökohtaista osaamista. Ehkä tulevaisuudessa kovin osaaja ei olekaan se, joka saa projektin ongelmista huolimatta vietyä hampaat irvessä maaliin – vaan se, jonka työpaikalla viihdytään ja torjutaan yhteistyössä ongelmat ennalta.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *