Disruptio: uhka vai mahdollisuus

Julkaistu Korjausrakentaminen -lehdessä 4/2018

Asiat saadaan usein näyttämään paremmilta ja myyvemmiltä, kun hieman liioitellaan ja kuorrutetaan sanomaa uudissanoilla.  Tämä pätee myös liikkeenjohdon slangiin, missä tiedonhallinta on digitalisaatiota, tietokantojen käyttö on big dataa ja tunnuslukujen laskeminen sekä käppyröiden piirtely on business intelligenceä. Ohjelmointi on tekoälyä ja 3D-suunnitelma rakennuksesta on digitaalinen kaksonen.

Myös rakennusalalla ollaan myyntipuheissa käytetty taajaan uudissanaa disruptio. Pelkkä kehittäminen tai jatkuva parantaminen kuulostavat laimeilta, kyllä sen pitää olla disruptio, mihin pyritään. Konsultit pelottelevat rakennusyritysten johtoa sen uhalla ja houkutellaan mahdollisuuksilla, jotta rahahanat aukeaisivat mittavaan workshoppailuun ja innovointiin.

Rakentaminen onkin viimeisiä perinteisillä toimintamalleilla toimivia aloja ja siksi disruption kauppiaita sinne riittää. Onko sellainen tapahtumassa lähiaikoina, tai onko se jo peräti tapahtunut?

Mikä on muuttunut?

Mitä disruptio ensinnäkin alun perin tarkoittaa? Se määritellään siten, että jokin merkittävä vaihe arvoketjussa muuttuu radikaalisti tai peräti poistuu kokonaan, jolloin ansaintalogiikka muuttuu. 

Tällä tavoin verkkopalvelut mullistivat pankkialan, kun tiskin yli palvelu jäi suurelta osin tarpeettomaksi. Vastaava on osin tapahtunut kaupan alalla muuttaen kaupat viihdekeskuksiksi, jonne houkutellaan väkeä muilla keinoin kuin tavaraa kauppaamalla. Mediassa taas hävisi ensin sen keskeinen symboli – painotuote, ja vastaavasti häviämässä ovat aikaan sidotut televisiolähetykset.

Mikä rakentamisessa on muuttunut? Nähdäkseni siellä edelleen toimitaan pitkälti samalla tavoin kuin ennenkin. Rakennusprojektit käynnistetään, niihin hankitaan palveluita ja ne toteutetaan, ja lopuksi ne otetaan käyttöön. Yhtään uutta toimijaa ei alalle ole tullut, joka toimisi tästä kaavasta poikkeavalla tavalla. Mitään vaihetta ei ole ihmeemmin muutettu tai peräti jätetty pois.

Se, että joitain toimintoja tehdään uusilla työkaluilla enemmän tai vähemmän tietokoneavusteisesti, ei ole disruptiota.  Edes tietomallin eli BIMin käyttöönotto ei ole itse prosessiin juurikaan vaikuttanut, edelleen suunnitelmat tulevat työmaalle myöhässä ja täynnä virheitä.

Mistä tällainen disruptio sitten olisi odotettavissa, ja onko sen tulosta merkkejä?

Esivalmistus etenee

Jos minulta kysytään, veikkaan esivalmistusta. Rakennukset voitaisiin koota – tai printata! – etukäteen suuremmista moduuleista ja pystyttää nopeasti paikalleen. Silloin satamaan tulisi Kiinasta laivalastillinen moduuleita, jotka pinottaisiin parissa viikossa valmiiksi rakennukseksi. Vastaavia sovellutuksia löytyy korjauspuolelle esimerkiksi talotekniikkamoduuleista, ja kuka sanoo miten paljon edes kannattaa korjata sitten kun uudisrakentamisen hinta putoaa?

Tällainen rakennemuutos voisi johtaa siihen, että rakennusteollisuus sellaisena kuin me nyt tunnemme olisi lopussa.

Merkkejä esivalmistamisen lisääntymisestä on nähtävillä. Eräät yritykset Suomessakin panostavat esivalmistukseen ja yrityksiä, tosin epäonnistuneita, sitä kohtaan on ollut useita, kuten metallikennotekniikkaan uskonut Neapo ja NCC:n Komplett -seikkailu Ruotsissa. 

Muualla maailmassa asiassa ollaan pitemmällä – etenkin Aasiassa. Esimerkiksi Singaporessa on otettu esivalmistusvaatimuksia jo kaavamääräyksiin. Olemme saaneet nähdäksemme esivalmistukseen perustuvia nopeusennätysvideoita rakennusten pystytyksestä.Esivalmistus ja moduulien laajamittainen käyttö siis etenee Aasiassa, ja sieltä on tavattu tulla tosimielellä läntisille markkinoille kun aika on kypsä. Toistaiseksi meitä jarruttaa jäykkä hankeprosessi ja totutut toimintamallit, joista ei malteta luopua. Mutta pitäisikö tässä tapauksessa disruption uhka ottaa vakavasti ja liittyä mieluummin mahdollisuuksien hyödyntäjiin kuin häviäjiin?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

+