Korjausrakentaminen-lehti 3/2017
Kuluttajat toivovat tutkimusten mukaan koteihinsa energiankulutusta vähentäviä ja turvallisuutta parantavia ratkaisuja, kun taas toimistoissa tilatehokkuus ponnahtaa helposti ykköstoiveeksi. Tämän päivän trendinä on toisaalta houkutella työntekijät etätöistä takaisin toimistolle, ja avuksi valjastetaan silloin myös älyratkaisut.
Samalla kun älyominaisuuksia perustellaan energiansäästöllä, sisäilmalla tai muulla hyödyllisellä, älyratkaisun nimellä kaupataan silkkaa viihdettäkin. Tätä kuvastaa esimerkiksi Mikkelin asuntomessujen valaisinkauppiaan myyntipuhe.
Se kuului näin: ”Oikean tunnelmavalaistuksen saa päälle viipymättä yhdellä napin painalluksella, kun oikea hetki rouvan kanssa koittaa – muussa tapauksessahan hetki saattaa mennä ohi isännän häärätessä valoja säätelemässä.”
—
Kun Matti Meikäläinen osaa yleensä käyttää kotistereoiden tai muiden kodin älyvempainten ominaisuuksista vain murto-osaa, niin herää kysymys, miten hän pärjää tulevien älykotien kanssa? Koti on kuitenkin ihmisen elinympäristö ja sen pitäisi toimia oikein silloinkin, kun siinä ei asu älytalonörtti.
Käytännössä Matti Meikäläiselle tarjotaan usein taloteknisiä ratkaisuja, joiden käyttöliittymät ovat niin monimutkaisia, etteivät edes ammattilaiset niiden päälle ymmärrä. Ongelmaan haluaisivat parannusta esimerkiksi talotekniikan asiantuntijat Tero Järvinen ja Heikki Ihasalo, joiden harrastuksiin kuuluu kerätä valokuvia karmeista käyttöliittymissä.
—
Mitkä sitten olisivat hyvän älytalon kriteerit? Jos ja kun monissa rakennuksissa kärsitään sisäilmaongelmista, niineikö älytalon pitäisi olla ennen kaikkea niin turvallinen, ettei käyttäjien terveys vaarannu missään tilanteessa? Tietoturvakin voisi olla oletusarvoisesti kunnossa, ettei laitteiden salasanoja tarvitse vaihdella.
On hyvä, että kehitetään uusia älytaloratkaisuja, mutta rakennukset ovat pitkäikäisiä tuotteita. Entä jos otettaisiinkin päämääräksi, ettei koko ajan tuoda rakennuksiin uusia ominaisuuksia, vaan yksinkertaistetaan niitä?
Jos todellinen älytalo olisikin sellainen, että siitä ei tarvitse huolehtia, vaan se huolehtisi paitsi itsestään, myös käyttäjästään? Jos ihminen on huushollin heikko lenkki eikä hallitse edes omaa elämäänsä, voisiko rakennus katsoa käyttäjänsä perään?