Allianssin ulotuttava koko toimitusketjuun

Julkaistu Rakennuslehdessä 12.12.2017

Kirjoittajat (ja sen hetkiset tehtävät): Henri Jyrkkäranta, Helsingin yliopisto, Tila- ja kiinteistökeskus; Hannu Ratamäki, Lemminkäinen Infra; Juha Salminen, Consti

Yksi allianssimallien sudenkuoppa on se, että allianssiosapuolten kesken luodut yhteiset tavoitteet ja kannustimet eivät välity aliurakoitsijoiden sopimuksiin. Kun allianssin osapuolet käyttävät Big Room -toimintaa, yhteisiä workshoppeja ja visuaalisia johtamistyökaluja, aliurakoitsijat jäävät tästä kaikesta helposti ulkopuolelle.

Tämä on ongelma, koska nykyisessä rakentamistavassa erikoisosaaminen on ulkoistettu pitkälti erikoisurakoitsijoille ja pääurakoitsija keskittyy yleiseen projektinjohtamiseen. Yhteistoimintaurakoiden yksi lähtökohta on kuitenkin hyödyntää urakoitsijoiden teknistä erikoisosaamista niin suunnittelu- kuin toteutusvaiheessa yhteisen projektin parhaaksi.

Yleisestikin on keskusteltu toimittajien statuksen nostamisesta rakennusurakoissa. Yhdysvalloissa on haluttu osoittaa arvostusta puhumalla aliurakoitsijoiden (subcontractors) sijaan toimittajakumppaneista (trade partners). Allianssiurakan periaatteiden ulottaminen toimitusketjuun vaatii myös tilaajan aktiivisuutta.

Allianssin työskentelyn alkuvaiheen avainsana on hankintastrategia. Se tehdään, kun toteutuksen sisältö alkaa löytää muotonsa ja urakkaan liittyvät tehtävät jäsentyä. Toisin kuin monissa muissa urakkamuodoissa, allianssiurakka puoltaa töiden teettämistä melko laajoissa paketeissa ja mieluummin vielä päätoteuttajan oman organisaation voimin. Tällä haetaan kokonaisoptimointia ja parempaa ohjattavuutta. Pieniin osiin pilkkominen tuottaa yleensä lisäarvoa vain pilkkomista suorittavalle projektiorganisaatiolle eikä siten ole allianssisopimuksen hengen mukaista.

Hankintastrategiassa muodostetaan keskeiset hankintapaketit ja todetaan, mitkä ovat niin kutsuttaja strategisia hankintoja, jotka halutaan sitoa allianssin pelisääntöihin. Tällaisia ovat suuret, teknisesti vaativat tai muuten vaikutuksiltaan merkittävät kokonaisuudet. Tyypillisiä ovat muun muassa maanalainen louhinta tai muutoin vaativat louhintatyöt, syvät kaivannot sekä pohjanvahvistustyöt, vaativat siltarakenteet, runkotyöt, talotekniikkaurakat, automaatio- ja ohjausjärjestelmät sekä tietyt erikoistyöt kuten vaativat julkisivut tai teräs-lasirakenteet.

Nämä hankintapaketit sidotaan allianssiin joko ottamalla ne allianssin ”ulkokehälle” eräänlaisiksi sivu-urakoitsijoiksi tai pääurakoitsijan aliurakoiksi viemällä allianssin sopimusperiaatteet aliurakoitsijatasolle.

Allianssiperiaatteiden mukaisia kannustavia aliurakointisopimusmalleja on kehitetty muun muassa RAIN (Rakennushankkeen integraatiokyvykkyys) -yhteishankkeessa, ja niitä on kokeiltu jonkin verran eri yrityksissä. Suositeltavat mallit ovat sellaisia, että niissä on tavoitehintamekanismi, joka palkitsee sekä oman urakan että koko allianssin onnistumisesta. Lisäksi näissä sopimuksissa on bonus-/sanktiojärjestelmä, joka tuo allianssin laadulliset tavoitteet aliurakkatasolle. Jos aliurakoiden palkkiopooli on lisäksi kaikille urakoitsijoille yhteinen, se lisää entisestään tarvetta tehdä yhteistyötä.

Kannustinjärjestelmän pitää olla linjassa allianssin tavoitteiden kanssa. On hyvä pyrkiä hankkeen tarpeisiin standardoituun järjestelmään, mutta siinä on oltava kuitenkin sen verran joustoa, että palkitsemiskriteerit ovat relevantteja kullekin urakalle. Järjestelmän pitää olla yksinkertainen ja hallinnollisesti kevyt.

Myös hankintatyön vaatimukset muuttuvat yhteistoiminnallisuuden kasvamisen myötä. Perinteinen hankintainsinöörin työkalupakki ei välttämättä ole riittävä, vaan vaaditaan kokonaisvaltaisempaa osaamista ja eri kannustinjärjestelmien tuntemusta.

Toimitusketjun sitouttaminen yhteistoimintaan kiinnostaa tällä hetkellä useita edelläkävijätilaajia ja -urakoitsijoita.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *