Julkaistu Korjausrakentaminen -lehdessä 4/2014
Rakennusalalla on tarve kehittää korjauspuolellekin uusia menetelmiä, ratkaisuja ja toimintamalleja. Samalla puhutaan edelleen perusasioista; vaihtelevasta laadusta, kalliista kustannuksista ja huonosta palvelusta. Epäonnistuneet, riitaisat korjaushankkeet nousevat aika ajoin julkisuuteen ja levittävät kauhukuvia.
Yksi johtava ajatus tilaajalla korjaushankkeeseen ryhtyessään onkin, miten estetään ongelmien osuminen omalle kohdalle. Tämä johtaa helposti siihen, että turvaudutaan perinteisiin, koettuihin toimintatapoihin. Mutta onko toiminta niin riskitöntä kuin kuvitellaan ja sujuuko se toivotulla tavalla tai ongelmitta?
Jos näin ei ole, mihin perustuu ajatus, että toistamalla samoja ratkaisuja lopputulos olisi parempi? Eikö olisi syytä kokeilla jotain uutta?
Osaoptimoinnilla ala ei uudistu
Rakennusala on voimakkaasti verkostoitunutta ja toiminta perustuu monien osaamisalueiden yhdistelyyn. Kukin hallitsee vain pienen siivun laajasta kokonaisuudesta. Ratkaisuja ja palveluita kehitetään lähinnä oman kapean toiminta-alueen puitteissa.
Laajempia tuoteinnovaatioita, palvelumalleja ja hankekokonaisuuksia ei juuri kehitetä asiakaslähtöisiksi. Tai jos joku näin tekeekin, kehitystyön tuloksia on vaikea myydä, koska totutut toimintamallit ohjaavat vanhoihin valintoihin.
Perinteisessä mallissa pilkotaan palvelut pieniin osiin. Se on johtanut ainoastaan ponnisteluihin, joiden tavoitteena on hankkia tuotantopanokset halvalla, usein ulkomailta. Tällaisessa maailmassa uudet ja järkevät toimintamallit, joilla tavoitellaan asiakkaan kokonaisetua, tuskin kehittyvät.
Asiakaslähtöiset tuotekonseptit otettaisiin varmasti asiakaskunnassa mielellään vastaan – etenkin, jos ne eivät lisää kustannuksia. Esimerkiksi Constin kahden viikon putkiremontti on pieni haitta asukkaalle verrattuna normaaliin 2–3 kuukauden putkiremonttiin asumisjärjestelyineen ja monenlaisine oheisriesoineen.
Uutta innovaatiota ei kuitenkaan päästä edes tarjoamaan, jos suunnitellaan perinteisin menetelmin. Tarjoukset pyydetään silloin vain näiden suunnitelmien mukaisesti, eivätkä asukkaat pääse harkitsemaan muita vaihtoehtoja.
Toteutusmuoto voi mahdollistaa innovaatiot
Laajemmat innovaatiot vaativat monen osapuolen yhteistyötä. Lisäksi pitää olla mahdollisuus kokeilla ja kehittää uutta käytännön hankkeissa.
Avain uusien palvelujen ja ratkaisujen kehittämiseen on usein toteutusmuoto. Sen valinta ratkaisee, voidaanko tarjota kokonaisratkaisuja tai peräti kehittää niitä yhdessä tilaajan kanssa.
Tässä suhteessa myös tilaajien kannattaisi tiedostaa vastuunsa. Jos innovatiivisuutta ei vaadita eikä siihen anneta mahdollisuuksia, ei sen puutteesta voi syyttää yksin toteuttajatahoja.
Ymmärrettävästi uudet toimintamallit ja ratkaisut koetaan usein riskeiksi. Edelläkävijyys tarjoaa kuitenkin monenlaisia etuja: Urakoitsijat haluavat, että kokeiluissa onnistutaan ja panostavat kehityskohteisiin parhaita resurssejaan. Tekijät ovat motivoituneita, koska uuden kehittäminen on kaikille osapuolille innostavaa ja antoisaa rutiinikorjaukseen verrattuna. Ja kun onnistutaan, se palkitsee niin tilaajaa kuin toteuttajaa.
Niin tilaajien kuin palveluiden tuottajien etu on, että rakennusala kehittyy ja uudistuu. Tulevan korjausvelan selättäminen on myös laajempi kansallinen kysymys. Kehityshaasteeseen tulee toisaalta suhtautua nöyrästi ja myöntää, että kaikessa ei välttämättä heti ensi kerralla onnistuta. Mutta jos ei yritetä, mitään ei varmasti tapahdu.
Nyt on otettu ensiaskeleita rakennushankkeiden toteutusmallien uudistamiseksi yhteistoiminnan ja asiakaslähtöisyyden suuntaan. Toivottavasti niin ammattitilaajat kuin taloyhtiöasiakkaat kykenevät ottamaan toteutusmuotojen koko tarjolla olevan työkalupakin käyttöön.
Kirjoitus on muokattu ote taloyhtiökorjausten johtamista ja toteutusmuotoja käsittelevästä kirjasta, joka ilmestyy loppuvuodesta 2014 Kiinteistöalan Kustannukselta.