Rakennuskulttuuri kaipaa uudistamista

Julkaistu Korjausrakentaminen -lehdessä 1/2017

Kun nykyistä toimintaympäristöä katsoo, voi vain ihmetellä, miksi alan toimintamallit ovat edelleen paljolti samanlaisia kuin 70-luvulla. Hankkeet suunnitellaan ensin ”valmiiksi”, työt kilpailutetaan sen jälkeen ja pilkotaan pieniin osiin. Lopuksi ne ketjutetaan monelle toimijalle.

Rakentaminen on ja pysyy yhteiskunnan keskiössä, sen toiminnan puitteiden luojana ja merkkinä aikamme aikaansaannoksista tuleville sukupolville. Se haukkaa merkittävän osan sekä yhteiskunnan että yksilöiden taloudellisista resursseista, mutta tuo vastaavasti liiketoimintaa suurelle määrälle ihmisiä ja yrityksiä.

Rakennukset ja infra ovat tänä päivänä monimutkaisia, erilaisia teknisiä järjestelmiä sisältäviä kokonaisuuksia. Hankkeiden toteuttamiseen ei kenenkään yksilön – tai minkään organisaation – osaaminen yksin riitä.

Yhä suurempia vaatimuksia ja odotuksia kohdistuu rakentamiseen ja rakennuksiin. Ne saavat kuluttaa energiaa tuskin ollenkaan. Sisäolosuhteiden täytyy olla sellaiset, että herkimmätkin ihmiset voivat niissä oleskella. Ennen kaikkea rakennusten pitää olla tuottavia ja käyttäjien toimintaa tukevia laitoksia, koska olemassaolon tarkoitus mitataan käytön luomalla arvolla.

Yksi suuri alaa ravistava murros on sekin, että yli puolet rakentamisesta on jo korjausrakentamista. Korjaamisen kasvu haastaa perinteiset mallit hallita rakennusprosessia, koska korjaushankkeissa eletään suuremmassa epävarmuudessa. Lisäksi korjaamisen luonne on paljon uudisrakentamista vaihtelevampaa.

Alan toimintamallit ovat siitä huolimatta paljolti samanlaisia kuin 70-luvulla. Myös haasteet ovat pysyneet samanlaisina; vaihteleva laatu, kustannusten ylittyminen ja huono palvelu. Tällaisessa maailmassa on vaikea tuoda esiin uusia innovaatioita ja asiakkaan kokonaisetu jää osapuolten intressien jalkoihin.

Uudet toteutusmuodot kiinnostavat

Yksi avain alan uudistumiseen on toteutusmuoto, joka luo perustan kaikelle toiminnalle rakennushankkeissa ja vaikuttaa siihen, mihin osapuolet toiminnassaan keskittyvät. 

Viime vuosina on puhuttu uusista yhteisvastuullisista toteutusmuodoista. On kuin jotain uutta ja raikasta olisi rakentamiskulttuurissa tapahtumassa, osana globaalia murrosta. Ollaanko lopulta tiedostamassa, että rakennushanke on yhteistyötä ja toteutusmuodon pitää edistää eikä vaikeuttaa sitä?

Toisaalta uusia toteutusmuotoja on otettu hämmästyttävän tahmeasti rakentamisen kentässä käyttöön. Tämä siitä huolimatta, että ne on kehitetty aikaa sitten ja niiden käytöstä on runsaasti hyvää kokemusta – niin meiltä kuin muualta maailmasta.

Yksi syy hitaaseen läpilyöntiin voi olla, että tietoa ei löydy juurikaan alan kirjallisuudesta. Esimerkiksi rakennuttamisen oppikirjoissa uusia toteutusmuotoja kyllä käsitellään, mutta varsin yksipuolisesti. Niiden olemassaolo voidaan ohimennen mainita, mutta hankeen eteneminen on kuvattu perinteisen hintakilpaillun kokonaisurakan mukaisesti.

Kirjauutuus jäsentää vaihtoehdot

Toteutusmuoto ei ole vain sopimusjuridiikkaa. Se vaikuttaa ennen kaikkea siihen, miten hankeprosessi etenee ja miten hanketta organisoidaan ja johdetaan. Toteutusmuotoa valittaessa on myös ymmärrettävä päätöksen seuraukset ja kyettävä toiminaan valitun mallin mukaisesti.

Keväällä 2017 julkaistaan toteutusmuodoista kirjoittamani kirja ”Rakennushankkeen uudistuvat toteutusmuodot”. Tämä Rakennustiedon kustantama kirja jäsentää yhteisvastuulliset toteutusmuodot vaihtoehdoksi nykyisille malleille ja auttaa toteutusmuotojen hetteikössä tarpovien taivallusta kohti tavoiteltua päämäärää.

Lisätietoa: www.rakennustieto.fi

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *