Julkaistu Korjausrakentaminen -lehdessä 4/2015
Rakennusala jaetaan edelleen korjaus- ja uudisrakentamiseen, joiden kesken se tilastoituukin nätisti tasan. Tosiasiassa rajanveto on vaikeampaa.
Korjaamiseen liittyy lisä- ja täydennysrakentamista, uudet rakennukset kytkeytyvät olemassa olevaan kiinteistökantaan ja muutosrakentamisessa vanhasta rakennuksesta jää jäljelle vain runko. Tätäkin pidemmälle mennään, kun koko vanha rakennus puretaan ja rakennetaan uusi.
Rakentaminen on kuin huomaamattamme monimuotoistunut niistä ajoista, kun se pääosin oli betonikolossien pystyttämistä neitseelliselle maaperälle. Nyt jo hankkeen käynnistymisvaiheessa pitää ottaa huomioon paljon erilaisia muuttujia ja reunaehtoja, lähtien kaava- ja suojelumääräyksistä ja päätyen kannattavuuslaskelmaan, jolla koko hankkeen käynnistyminen ratkaistaan.
Tavoitteet karkaavat
Mukana on monia osapuolia ja sopimuskuvio voi olla mutkikas, etenkin jos hankkeeseen liittyy täydennysosan gryndaamista, kiinteistön kehittämistä ja pakollista korjaamista. Jo hankkeen alkuun pääseminen vaatii rautaista projektinjohtoa ja laajaa osaamista tarvittavien selvitysten ja ratkaisujen tekemiseen ja ehdotusten laatimista päätöksentekoon.
Tällaisessa ympäristössä nykyinen hankeprosessi ei enää toimi. Siinähän tilaaja, rakennuttaja ja suunnittelijat vievät hankkeen mahdollisimman pitkälle ja alkavat sitten kysellä edullista toteuttajaa. Kun selviää, että kustannukset ylittävätkin budjetin, alkaa muuttelu ja karsiminen.
Loppujen lopuksi työt aloitetaan keskeneräisillä suunnitelmilla ja toteutusta säädetään pitkin matkaa kaikkia rassaavan lisätyörumban saattelemana. Kaiken hyödyttömän tekemisen ja vatkaamisen maksaa viime kädessä tilaaja, jonka alkuperäiset tavoitteet karkaavat yhä kauemmaksi lopputulemasta.
Toimintamalleja päivitettävä
Uutta ajattelua tähän tuovat yhteistoiminnalliset mallit, jossa kaikki tarvittava asiantuntemus otetaan kasaan jo hankkeen alkuvaiheessa, kun vaihtoehdot ovat vielä auki.
Urakoitsija toimitusketjuineen on mukana etsimässä edullisia, tavoitteet täyttäviä ratkaisuja ja tekemässä vaihtoehtotarkasteluja. Hyvin johdettuna hanke ohjataan budjetin ja tavoitteiden mukaisesti yhteistyössä maaliin.
Samalla avautuu mahdollisuus tuotantoprosessin teollistamiseen hyvin suunniteltuine esivalmisteineen ja lean-tuotantoprosesseineen. Pikaista päivittämistä kaipaavat paitsi koko hankeprosessi, yhtä lailla myös nykyinen tuotannonohjauksen osaaminen ja ohjeistus.
Tämä kaikki kuulostaa utopistiselta uutta hylkivällä rakennusalalla, mutta näyttöjä tällaisesta toiminnasta jo on. Samalla on havaittu, miten syvällä vanhat toimintamallit ovat ja kuinka haasteellista kulttuurin muuttaminen on. Palkinto on kuitenkin tavoittelemisen arvoinen ja toivottavasti pitkäjänteisyyttä riittää sen saavuttamiseen.
Hankeprosessikin uudistuu
Minua on aika ajoin pyydetty arvioimaan, mitä on odotettavissa korjausrakentamisen tulevaisuudelta. Selvästi kaivataan huimia teknisiä ratkaisuja ja odottamattomia innovaatioita.
Niitäkin saattaa olla tulossa, mutta ehkä kaiRakennusala, versio 2.0kkein suurin innovaatio ja käänteentekevä askel kohti tulevaisuutta on hankeprosessin uudistaminen. Se avaa mahdollisuudet niiden uusien teknologioiden ja menetelmien kehittämisellekin, mitä nykyinen prosessi päättäväisesti haraa vastaan.
Kun rakennusalaa lähdetään uudistamaan, hyvä alku olisi päivittää sanastomme. Korjaamisen tai uudisrakentamisen sijasta me kehitämme ja modernisoimme rakennettua ympäristöä nykyisiä ja tulevia tarpeita vastaavaksi. Mikä olisi oikea ja iskevä sana sitä kuvaamaan? Metsätalous uudistui biotaloudeksi. Kenttä olisi vapaa sopivan uudissanan keksimiselle myös nykyistä rakennusalaa kuvaamaan.