Digitalisaatio on tiedonhallinnan elinkaarisuunnittelua

Julkaistu Korjausrakentaminen -lehdessä 01/2016

Vältän tietoisesti käyttämästä muotisanaa digitalisaatio. En tunnista siinä sellaista uutta sisältöä, jonka avulla tapahtuisi mullistava kehitysloikka jollekin uudelle tasolle. Pikemmin on kyse uudesta termistä jatkuvalle, pienempien ja väliin isompienkin askelten kautta etenevälle tietotekniikan käytölle rakentamisen prosesseissa. 

Ymmärrän tarpeen luoda uusia ilmaisuja, koska kuulostaisihan puhuminen ATK:sta epäinnostavalta, mutta uusi termi ei sinällään uudista mitään.

Ensimmäiseksi pitäisi ainakin selvittää, mistä puhutaan. Jos digitalisaatiolla tarkoitetaan vain yleistä väittämää, jonka mukaan tietotekniikan vaikutus elämiimme kasvaa, en ole kovin innostunut.

Enemmän kiinnostaa, onko takana joku konkreettinen, nykyisiä prosesseja selvästi uudistava idea. Useimmiten selviää, että kyse on yksittäisestä uudesta ohjelmistosta tai työkalusta, jolla voidaan vaihtoehtoisesti tehdä jokin asia, jonka tekemiseen on jo olemassa monia tapoja.

Lisäksi pitää muistaa että digitalisaatio – siis asioiden tekeminen tietotekniikkaa hyödyntäen – ei ratkaise kaikkea. 

Esimerkiksi 2000-luvun alussa luultiin, että rakennusalan aikatauluongelmat pannaan kuriin ottamalla käyttöön hieno aikatauluohjelma. Nyt on huomattu, että on monesti tehokkaampaa ottaa asianomaiset henkilöt kasaan Big Roomiin ja ratkoa aikatauluongelmat post it -lappujen avulla. Ja onko BIM jo poistanut kaikki suunnitteluvirheet ja -puutteet rakentamisesta?

Käyttäjän tarpeet unohtuvat

Vakavasti puhuen tietotekniikan hyödyntämisessä rakentamisessa on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Miksi sitten edetään niin hitaasti? 

On liian helppoa syyttää osaamisen puutteita tai asenteita, joilla käytännön rakentajia usein syyllistetään. Eihän sellainen tietojärjestelmä ole käyttämisen arvoinen, jonka hyöty jää käyttäjiltä oivaltamatta. Järjestelmän suunnittelijoiden pitäisi palata suunnittelupöydän äärelle; käyttäjäkuntaa on kuitenkin huomattavasti vaikeampi vaihtaa kuin ohjelmistoa. 

Ongelmana eivät ole vain yksittäiset järjestelmät, vaan eri järjestelmien välinen tiedonvaihto alalla, jossa jokaisessa hankkeessa kohtaavat eri toimijat. Jokainen osapuoli käyttää tietotekniikkaa omiin tarpeisiinsa, omilla ohjelmistoillaan ja keskenään jakaen mahdollisuuksien rajoissa. 

Mutta selvittääkö kukaan,  mitä rakennuksen varsinaiset käyttäjät ja ylläpitäjät hankkeen aikana kertyneeltä tiedolta haluavat? Ja missä muodossa se olisi helpoiten heidän käytettävissään? 

Yksi käyttökelpoinen asia olisi lattiapinta-alat, joiden avulla voisi toteuttaa vuokralaishallintaa ja kilpailuttaa kiinteistöpalveluita. Sitäkään ei usein tietomalleista saa ulos. Tyypillistä on sen sijaan tuupata kaikki hankkeen tieto jonnekin arkistoon. Sen jälkeen käytön ja ylläpidon aikaista tietoa aletaan kasata uudestaan kiinteistötieto- ja ylläpitojärjestelmiin. 

Edes itse rakennukseen integroitua toiminnallisuutta ei viritetä käytön vaatimaan kuntoon, vaan loppusäädöt ja aikaohjaukset jäävät käyttäjän vastuulle eli usein kokonaan tekemättä. Rakentajalle riittää, kun systeemit on asennettu ja toimivat, se toimivatko ne oikein on jonkun muun murhe.

Logiikan voisi kääntää toisin päin

Tiedon elinkaaren hallintaan voisi tulla uusia tuulia, jos logiikka käännettäisiin toisin päin – eli ei työnnettäisi tietoa käyttäjille. Sen sijaan suunniteltaisiin tiedonhallinta niin, että se tuottaisi käytön vaatimat tiedot käyttäjien tarvitsemassa eikä tiedon tuottajien päättämässä muodossa. 

Kun rakennusalan toimijat eivät tätä itse osaa toteuttaa, tarvittaisiin asiansa osaavia tilaajia sitä vaatimaan. Hankkeen tiedonhallinnan suunnittelu olisi yksi osa tarvemäärittelyä, johon paneuduttaisiin jo hankkeen alussa. 

Ensimmäisiä suunnittelutehtäviä olisi selvittää, miten hankkeen tuottama tietoa ja itse rakennukseen integroituja järjestelmiä ja mittausdataa hyödynnetään käytön aikana. Hankkeen tiedonhallinnan toteutus ja järjestelmät suunnitellaan sen jälkeen tästä lähtökohdasta. Samalla kun projektin tehtäviä toteutetaan, tieto jalostuu käyttäjien haluamaan muotoon. 

Valmiita toimintatapoja tämänlaatuiseen toimintaan on vähän. Eteen nousee myös monenlaisia reviireistä, nykyjärjestelmistä ja osaamisesta johtuvia ongelmia. Mutta asiaan paneudutaan yhtä vakavasti ja huolella kuin vaikka tietomallintamisen käytäntöjen kehittämiseen, se voisi avata uuden kehitysikkunan rakennusalan digitalisaation edistämisessä.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *