Täyttä hepreaa

Julkaistu Rakennustekniikka -lehdessä 1/2005 nimimerkillä Harjakainen

Me rakentajat olemme mestareita hämäämään itseämme erilaisilla käsitteillä.

Rakennusala vilisee sanoja, jotka ovat täyttä hepreaa ulkopuoliselle. Ei siinä mitään, mutta kun emme aina itsekään tiedä mistä puhumme. Otetaan esimerkkinä yksi tämän hetken populaarisanoista, elinkaari.

Mitä sillä oikein tarkoitetaan? Elinkaarella rakennushankkeessa voidaan tarkoittaa, että suunnitteluvaiheen ratkaisuja on tehty käytön ajan kustannusten perusteella. Helposti elinkaariasioiksi mielletään, että on laskeskeltu rakennuksen ympäristökuormia. Hyvin yleisesti mielletään, että elinkaarirakentaminen on urakkamuoto, johon sisältyy elinkaarivastuita. 

No mitä se sitten tarkoittaa? Vastuita kunnossapidosta, kiinteistön kulutuksesta, rakennuksen ominaisuuksista, rahoituksesta, ylläpitopalveluiden toteuttamisesta vai ehkä vain niiden junailemisesta tilaajan piikkiin? Sujuvasti elinkaarirakentamisesta kyllä keskustellaan yhtenä könttänä, ja kaikilla on mielipiteitä, mutta  jää hämäräksi kuka mitäkin tarkoittaa.

 ***

Tietyllä lailla ennen oli kyllä yksinkertaisempaa. Oli kilpailu-urakointia, ja rakentajat voivat keskittyä tekemään sen mitä haluttiin, mahdollisimman halvalla. Mutta sitten vuorineuvokset lanseerasivat uuden kuningasajatuksen, KVR-urakoinnin. Se oli sen ajan muotitermi ja hyvin se palvelikin, ainakin rakentajia. Kunnes huomattiin, että ei siinäkään oikein tiedetty, mistä tehtiin kauppaa. Myöhemmin onkin täytynyt  muuttaa sekin sana Design & Buildiksi.

Sitten tuli uusi muoti, projektinjohtorakentaminen. Oikeastaan se oli uusi nimitys laskutyöurakalle. Ja jotta sekään asia ei olisi niin helppoa, niin on myös projektinjohtokonsultointia, projektinjohtourakointia ja projektinjohtorakennuttamista. Nyt kun projektinjohtorakentaminen alkaa olla kirosana sekä urakoitsijoille että tilaajille, pitää varmaan keksiä sillekin uusi nimi. Saanko ennustaa: viiden vuoden päästä ei puhuta enää projektinjohtorakentamisesta, vaan kumppanuudesta!

Ja nämä olivat vasta yleisesti tunnettuja termejä. Sen lisäksihän jokaisella itseään kunnioittavalla rakennusliikkeellä tai konsultilla on oma “mallinsa” tai “konseptinsa”. Siitä saadaan mielenkiintoista keskusteltavaa ensimmäiseksi puoleksi tunniksi palaverissa kuin palaverissa, että mistä helkkarista oikein puhutaan.

***

Elinkaarihankkeita, siis käytön ajan vastuita sisältäviä urakoita, on toteutettu vasta yhden käden sormilla luettava määrä. Silti siitä aiheesta on pidetty seminaareja ja julkaistu julkilausumia joka lähtöön. Alkaako sekin termi olla kulunut ennen kuin se on otettu kunnolla käyttöönkään? No, onneksi rakentaminen itse asiassa vieläkin on pääosiltaan kilpailu-urakointia.

Entä mikä on se seuraava suuri juttu rakentamisessa? Hyvä veikkaus on, että se liittyy jotenkin sanaan palvelu. Nythän nämä entiset teollisuusfirmat haluavat hanakasti mieltää itsensä palvelujen toteuttajiksi, eihän se ole kannattavaa myydä pelkästään työtä. YIT ilmoitti sen ensimmäisenä siirtämällä itsensä palvelut –nimikkeen alle pörssissä. Toistaiseksi se onkin ainoa, mistä toiminnan palvelutoiminnaksi tunnistaa, käytännössä firma on se sama ärhäkkä rakentaja kuin ennenkin.

Mutta muut tulevat perässä. Kukaan ei myy enää rakentamista, vaan palvelua tai ratkaisua. Mieluummin mahdollisimman suurena pakettina. Ja toteutusporras yrittää pysyä perässä, että mitä ne myyntimiehet menivätkään myymään. Siinä auttaa, kun hommalle annetaan mahdollisimman epämääräinen nimi. Silloin kukaan ei oikeastaan ole selvillä, että mitä tuli edes ostettua.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *