Julkaistu Rakennustekniikka -lehdessä 4/2008 nimimerkillä Harjakainen
Sikäli mikäli ulkoinen suhdanneshokki ei rakennusalaa täysin lamauta, on alan toimijoilla vankka aikomus nostaa rakennus- ja kiinteistöklusterin kehitystoiminta uudelle tasolle. Muiden teollisuusklusterien perässä on syntymässä oma ”Rakennetun ympäristön huippuosaamisen keskittymä”. Sitä on syvän yksituumaisuuden vallitessa viety toteutukseen ja juhlapuheissa ylistetty rakennusalan ellei koko maailman pelastajaksi.
Sivulauseissa on kyllä huomautettu, että toistaiseksi rakennusalan kehitysnäytöt ovat vaatimattomia. Mutta ei haittaa, nyt tulee muutos asiaan kunhan rahahanat aukeavat ja rahanjakoon saadaan uusi toimija. Kriittisiä puheenvuoroja ei ole juuri näkynyt.
Se osa näyttää jäävän taas kerran Harjakaiselle.
***
Miksi rakennusala on niin huono kehittäjä? No mitä muuta voi odottaa teollisuudelta, joka on toiminut rauhassa kansainväliseltä kilpailulta ja melko paljon sisäiseltäkin. Resurssit on aina mitoitettu vallitsevaan suhdannetilanteeseen ja kakkua on riittänyt kaikille. Ihmeempiä irtiottoja ei ole tarvittu, hyvää on jakautunut tasaisesti, parempina aikoina enemmän ja huonompina vähemmän. Toimintamallit ja resurssit ovat kaikille pitkälti yhteisiä, erottautumista tästä puurosta ei ole tarvinnut tehdä.
Ala on oikeastaan verrattavissa puunjalostukseen, joka myös sai pitkään toimia omassa kotikutoisessa rauhassaan. Ei tarvinnut ihmeempiä kehittää, antaa myllyjen vain keittää sellua ja työntää paperirullia toisesta päästä. Vaikka heikkoja signaaleja kyllä oli markkinoiden ja paperinkäytön globaaleista muutoksista, ei siihenkään tarvinnut reagoida ennen kuin ollaan jo myöhässä. Nyt on huomattu, että kilpailutekijänä ei enää olekaan raaka-aine vaan osaaminen ja innovaatiot. Mutta kulttuuria ei muuteta hetkessä vain sillä että julistaudutaan innovatiiviseksi.
Hiukan samaa asennetta on tässä SHOK puuhastelussakin. Ajatellaan, että julistautumalla osaamiskeskittymäksi ja luomalla yleviä visioita maailma muuttuu. Mutta ei se muutu sillä.
Mikä itse asiassa muuttuu? Ratkaistaanko SHOKilla niitä perusongelmia, joita alan kehittämisessä ja sen rahoittamisessa nyt on?
***
Yksi perusongelma on kehitysresurssien ja kehityskulttuurin puuttuminen. Mistä saadaan ne osaavat projektien vetäjät ja toteuttajat, jotka johtavat käytännön kehitysprojektit hyviin, fokusoituihin tuloksiin ja jaksavat puskea tulokset aina käytäntöön asti? Niitä ei löydy tutkimuslaitoksista, joilla ei soveltavan kehittämisen osaamista ole kertynyt, eikä niitä tahdo löytyä yrityksistäkään, joissa resursseja on hyvin ohkaisesti ja nekin kiinni sisäisessä kehittämisessä. Tuleva taantuma luultavasti rokottaa niitäkin resursseja armottomasti.
Kun juhlapuheet on pidetty ja yritysten johtajat palaavat rutiineihinsa, mitä sitten tapahtuu? Muuttuuko käytännön arjessa mikään, vaan onko vain saatu aikaan yksi rahoitusinstituutio lisää, joka vie oman siivunsa päältä todellisilta kehityshankkeilta?
Toinen perusongelma on rahoituksen vääristyminen. Aikanaan TEKESinkin lähtökohtana oli rahoittaa kilpailukykyä tuottavia käytännön innovaatioita ja työkaluja. Nyt rahoitetaan tutkimusta, opintosuoritteita ja kansainvälistymistä verkottumista, mikä siis tarkoittaa tutkimusmaailman verkottumista. Pitkään aikaan yritykset eivät ole saaneet mitään hyödynnettävää tutkijavetoisilta hankkeilta ja yritysten omiin, käytännön toimintaa ja työkaluja kehittäviin rahoitushakemuksiin on suhtauduttu karsaasti. Sitten TEKES syyttää yrityksiä hakemusten puutteesta.
Miten SHOK tulee parantamaan tätä rahoituksen vinoutumaa ja rahoituslaitoksiin pesiytynyttä omahyväistä tuloksettomuutta? Vai tuleeko siitä TEKESin ja muiden taustaorganisaatioiden jatkos, jossa toimitaan niin kuin ennenkin?
Haluaisin antaa SHOKille mahdollisuuden yrittää ja toivottaa sille onnea. Samalla toivon, että sille asetetaan myös selvät tavoitteet ja seuranta, että mitä uutta se tuo nykyiseen toimimattomaan käytäntöön. Ja tarkastellaan kriittisesti myös sitä, onko ratkaisu uuden byrokratian luominen entisten päälle. Vai niiden edellisten kuntoon laittaminen ja yritysten kehityshurmion kanavoiminen oman kehitystoiminnan ja –resurssien tason nostamiseen.